Voimistelun harjoittelusta voidaan sanoa melko vähän mitään yleistä, sillä voimistelulajeja on kaksi keskeistä kilpailulajia, telinevoimistelu ja rytminen voimistelu ja näiden lisäksi niin sanottu naisvoimistelu, joka ei ole kilpailulaji, mutta sitäkin näyttävämpi näytöslaji ja erittäin tärkeä kuntoliikuntamuoto, joka sopii kaiken ikäisille harrastajille. Tässä artikkelissa keskitytään pääosin käsittelemään rytmisen voimistelun harjoittelua.
Harjoittelun luonne, laatu, intensiteetti ja vaativuustaso riippuvat sekä harrastajan iästä, hänen tasostaan että hänen tavoitteistaan lajissa. Esimerkiksi pieni, alle kouluikäinen harrastaja saattaa osallistua yhdelle 45 minuutin ryhmätunnille viikossa ja tehdä vain leikinomaisia ryhmäharjoitteita ilman välineitä tavallisessa koulun voimistelusalissa, kun taas teini-ikäinen lajissa kilpaileva rytmisen voimistelun harrastaja saattaa harjoitella henkilökohtaisen valmentajansa johdolla useita kertoja viikossa tarviten kaikki rytmisen voimistelun välineet eli pallon, vanteen, keilat ja nauhan sekä harjoittelualustakseen kanveesin.
Harjoitteluun vaikutta ratkaisevasti myös se, harjoitellaanko yksilövoimistelua vai ryhmävoimistelua. Seurojen harjoittelu sisältää yleensä aina jonkin verran ryhmäharjoittelua esimerkiksi valmistautumisena esityksiin, vaikka voimistelijan harjoittelun pääpaino olisikin henkilökohtaisen ohjelman harjoittelussa.
Yhteisen ohjelman harjoittelu vahvistaa voimistelijoiden reaktiokykyä, joustavuutta ja muuntelukykyä sekä tuo harjoitteluun vaihtelua ja sosiaalisen puolen. Ilman yhdessä tekemistä yksilölajin harjoittelu saattaa olla varsin yksinäistä puuhaa.
Voimistelun harjoittelu on aina keskittymistä vaativaa. Etenkin uusia liikkeitä harjoiteltaessa on voimistelijan paneuduttava kehon hallintaan ja lisäksi pyrittävä mieltämään liikkeen oikea suoritustapa. Ajatusta ei saa päästää harhautumaan. Liikesarjoja ja koreografioita opeteltaessa myös muistamisella on suuri rooli. Voimistelu vaatii sekä kehon että mielen hallintaa.
Voimistelijan seitsemän keskeistä kykyä
Kaikessa voimistelun ohjaamisessa pyritään kuitenkin kehittämään seitsemää keskeistä kykyä, jotka ovat:
- tasapainokyky – jakautuu staattiseen tasapainoon, jossa kyetään säilyttämään staattinen asento tasapainon järkkymättä, ja dynaamiseen tasapainoon, jossa kyetään hallitsemaan keho liikkeiden suorittamisen aikana
- rytmikyky – kyky ajoittaa liike ja seurata musiikkia
- suuntautumiskyky – kyky mahdollisimman tarkkoihin ja nopeisiin vartalon ja jäsenien liikkeiden suunnanmuutoksiin tilassa
- erottelukyky – kyky erotta lihasten rentous ja jäykkyys, voimankäytön asteet ja tuntea kehon liikkeet
- reaktiokyky – kyky reagoida nopeasti ja tarkasti esimerkiksi musiikkiin
- yhdistelykyky – kyky liittää liikkeitä sarjoiksi ja välineitä liikkeisiin
- muuntelukyky – Kyky käyttää aikaisemmin opittua uudella tavalla, esimerkiksi muuttaen liikkeen tempoa tai laajuutta
Kaikissa ikäryhmissä ja kaikilla taitotasoilla pyritään näiden keskeisten kykyjen harjoittamiseen. Kyvyt voidaan ottaa huomioon kaikkien jokaiseen harjoituskertaan kuuluvien osioiden aikana, jotka ovat lämmittely, lajikohtainen harjoittelu, kuten permanto-ohjelman tai pallosarjan harjoittelu, ja venyttely.
Näiden kolmen jokaiseen harjoituskertaan liittyvän osion lisäksi harjoituskerta saattaa sisältää vaihtuvia osia, kuten lihasvoimaharjoitteita tai ilmaisun harjoittelua.
Rytmisen voimistelun harrastuksessa tarvittavat varusteet
Rytmisen voimistelun voi aloittaa varsin vähäisin varustein. Riittää, että harrastajalla on liikuntaan sopivat vaatteet, jotka eivät estä ohjaajaa näkemästä kehon liikkeitä ja jäsenten ojennuksia. Löysät verryttelyasut eivät siis sovi, mutta edes varsinaista voimistelupukua ei tarvita. Sortsit ja t-paita sopivat hyvin aloittelevan voimistelijan varusteiksi.
Voimistelua harjoitellaan paljain jaloin, mutta koska salit ovat usein viileitä, saattaa olla mukavaa ottaa mukaan lämmin asu lämmittelyn aikana käytettäväksi ja lisäksi vielä villasukat venyttelyn aikana jalkaan vedettäviksi. Jos lihakset pääsevät jäähtymään ennen venyttelyä tai sen aikana, liikkuvuus heikkenee eikä venyttelyllä saavuteta tuloksia. Myös vammautumisen riski kasvaa.
Kun harrastus muuttuu luonteeltaan tavoitteelliseksi, on aika hankkia voimistelupukuja sekä harjoituksiin että kilpailuihin ja omat henkilökohtaiset voimisteluvälineet. Välineet on syytä hankkia voimisteluun erikoistuneesta liikkeestä tai hyväksi havaituilta myyjiltä voimistelutapahtumien yhteydessä, sillä kaikki voimisteluvälineinä myytävät välineet eivät täytä kilpailuissa edellytettyjä kriteereitä ominaisuuksiltaan tai ole riittävän hyviä mahdollistaakseen parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamisen.
Voimistelijan taso ja ominaisuudet myös vaikuttavat välineitten valintaan. Esimerkiksi nauhoissa on oleellisen tärkeää, että nauha on voimistelijalle sopivan mittainen.
Ohjaajan ja valmentajan suuri merkitys harjoittelussa
Harjoittelu voimistelun kaltaisessa lajissa vaatii ohjaajilta ja valmentajilta paljon tietoa ja taitoa. On pystyttävä sekä ottamaan huomioon harjoittelijan ikä että taso, jolla harjoitukset suoritetaan. Etenkin ryhmiä ohjatessa tämä lisää haasteita, sillä ryhmissä voimistelijat vain ani harvoin ovat samalla tasolla.
Liian korkea vaativuustaso aiheuttavaa onnettomuusriskin kasvua, turhautumista ja lopulta harjoittelusta luopumisen, kun taas liian helpot harjoitteet hidastavat edistymistä ja johtavat sitä kautta turhautumiseen ja kyllästymiseen.
Jos taas ikätasoa ei oteta harjoittelussa huomioon, vaan liian pieniltä aletaan vaatia esimerkiksi liian pitkäkestoista keskittymistä samaan harjoitteeseen, lapset saattavat menettää kokonaan kiinnostuksensa liikuntaa kohtaan. Pienten lasten harjoittelun ohjaamisessa onkin tärkeää, että leikin ja harjoittelun suhde säilyy oikeana niin, että lapset kuitenkin saavat huomata myös edistyvänsä. Taitojen kehittyminen motivoi harjoittelemaan, ja hauska ja lapsen huomioiva ilmapiiri sitouttaa harrastukseen.
Ohjaajat ja valmentajat ovat vastuussa harjoitusten rakenteesta. Harjoitukset tulee suunnitella niin, että turha jonottaminen jää pois. Tämä on mahdollista kiertoharjoituksia hyödyntäen sekä laittamalla voimistelijat avustamaan toisiaan. Pareja on kuitenkin syytä vaihtaa usein ja säännöllisesti. Mikäli ryhmä on suuri, tulee kiinnittää erityistä huomiota turvallisiin välimatkoihin voimistelijoiden välillä.
